Nuoret liikenteessä

Perjantai 6.11.2009 klo 13:46 - Jami

Ei voi kun ihmetellä missä mennään liikennekasvatuksen suhteen. Lehdistä saa lähes, joka viikko lukea nuorten kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista. Kuinka paljon sattuu onnettomuuksia joissa selvitään ilman “kaatuneita”, sitä ei voi kuin arvailla.

Mediassa on ollut esillä, jos jonkinlaista laki viritelmää, jolla asia saataisiin korjatuksi. On alkoholin käyttö kieltoa nuoren kuljettajan autossa, 80-lätkää, asenne kasvatusta autokouluissa ja ties mitä. Minusta osassa on ihan järkeviä perusteluja, mutta kaikilla näillä on yhteistä, että “yritetään hoitaa oiretta - eikä itse sairautta”. Kyllähän totuus löytyy nuorten ASENTEISTA ja ARVOISTA liikenteessä.

En tätä mielelläni yleensä tee, mutta nyt on pakko osoittaa sormella nuorten vanhempia, koska jokaisella nuorella tällaiset ovat jossain muodossa. Heillä on suurin vastuu lapsensa liikennekasvatuksesta. Turhan usein he sälyttävät tätä vastuuta koululle ja yhteiskunnalle (eli poliisille). Pahimmassa tapauksessa saman aikaisesti vielä vesittävät näiden oppeja.

Minusta liikennekasvatus alkaa jo 1-vuotiaasta alkaen. Ensimmäiset mallit lapsi oppii pelkästään kopioimalla vanhempiensa käyttäytymistä liikenteessä, niin hyvät kuin huonot asiat kopioituvat ilman suodatusta. Tämä muodostaa pohjan sille minkä päälle hän aikanaan alkaa rakentaa omia arvojaan ja asenteitaan. 2-3 -vuotiaiden lasten kanssa voi ja pitää keskustella liikennesäännöistä ja tavoista liikkua liikenteessä. Tämä on myös samalla asenne kasvatusta - “käveletkö lapsesi kanssa punaisia päin?” 6-12 -vuotiaiden kanssa voi käydä jo todella laajaa keskustelua myös liikenne säännöistä. He ovat parhaimmassa oppimisiässä ja suorastaan janoavat uutta tietoa.

Vanhempien asenteet ja arvot liikenteessä kopioituvat suoraan lapsiin ja nuoriin. Itsekin tunnistan vieläkin omissa asenteissani molempien vanhempieni hieman erilaiset tavat liikkua liikenteessä. Se mihin erityisesti toivoisin vanhempien heräävän, olisi se etteivät he nuorille näyttäisivät esimerkillään sekä toisivat puheissaan liikennesääntöjen rikkomisen vähäpätöisyyttä. “Vähän voi ajaa yli nopeutta - sakot saa vasta kun ylittää rajoituksen 11 km/h.” tai “Muutaman oluen voi ottaa ennen kuin lähtee ajamaan.” Sitten syytetään yhteiskuntaa ja kavereita kun nuori ajaa humalassa ylinopeutta metsikköön ja joku kuolee. Näitä otsikoita lukiessani mietin usein: “olikohan tälläkin nuorella aikanaan viritetty mopo?” Tämä siitä syystä, koska itse olen liian usein törmännyt siihen, että vanhempien mielestä mopon virittäminen kulkemaan 60-80 km/h tunnissa on ihan hyväksyttävää. Vaikkakin laissa suurimmaksi sallituksi nopeudeksi määrätään 45 km/h. Joko vanhemmat eivät välitä kuinka kovaa mopo kulkee tai ovat jopa mukana rakentamassa/maksamassa kyseistä viritystä. Sitten kun nuori jää kiinni mopon virittämisestä (toivottavasti), niin vanhempien mielestä poliisi on virkaintoinen, jahtaa pikku-poikia, miksi se ei mene jahtaamaan oikeita rikollisia? Niinpä olisikohan kyseiset vanhemmat niitä oikeita rikollisia - en tiedä?

On hienoa, että autokouluihin lisätään asennekasvatusta. Mutta tämä tulee taas korottamaan ajokorttien hinnoittelua. “Miksi vanhemmat ovat valmiita maksamaan tästä, jonka he itse voisivat muun kasvatuksen ohella hoitamaan ilmaiseksi ja paremmalla lopputuloksella?”